Urheiluaiheisia runoja

JÄÄKIEKKO

Olet paras Suomen Leijonat.
Mutta kyllä itseänikin
jännitti kovasti.
En meinannut pysyä edes tuolissa.
Olet nyt maailmanmestari
ja siitä kannattaa olla ylpeä.
Pärjäsit Venäjälle ja sitä minä odotinkin,
että jotain tapahtuu.
Silloin tulee maali.
On hienoa olla suomalainen
kun pärjäsimme niin hyvin myös Ruotsille.

Itsestänikin tuntui niin mukavalta

vaikka en ole sen pelin ystävä.

Kyllä Suomen nuoret Leijonat

ovat hyviä niinkuin aikuisetkin.

Onhan Suomessakin jotain kunniaa.

Leijonathan on Suomessa parhaita ja

kyllä kunnia kuuluu Leijonille.

- Marjukka Leppänen -

MÄENLASKU

Olipa laskukilpailut ja

sinun pitää pärjätä.

Olethan monesti ollut melko kärjessä

ja jännäsin joko voitat.

Minun ehdokas

lennä lennä kovempaa

ja lennä pidemmälle.

Olet hyvä kun annat

suksen mennä pidemmälle.

Nyt jännittää miten suksi lentää.

Meni pidemmälle onneksi.

Menikö parhaiten.

Huomenna se selviää.

Olethan sinä kärjessä ainakin.

- Marjukka Leppänen -

helmi- ja maaliskuun tapaamisten satoa

Helmikuun tapaamisessa luimme ja kuulimme runoja ystävyydestä, rakkaudesta, tulevista vaaleista. Kuuntelimme Marita Taavitsaisen Ohdakkeet, joka kirvoitti niin pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun että aika meinasi loppua kesken.
  Maaliskuun tapaamisessa surimme poisnukkunutta jäsentämme. Naistenpäivän läheisyydessä jaoin ihanille runottarille ruusut ja kirjoitimme niistä myös tekstejä. Pohdiskelimme suomenkielen kauneutta ja mielikuvien rikkautta kun kävimme erilaisia sanoja läpi (esim: narina, aurinko, liplatus, lempeä, Luoja, jäätävä, heleä, rakkaus).


Tilhen lento  

Pihlajan niin purppuraisen tilhiparvi edessään se näki
punamarjat pihlajan ne suihinsa jo popsi.
Eipä tienneet tilhi raukat mikä vaara piili,
kohtuudella syötynä oisi olo ollut fiini.
kupu täyteen ahmittiin ja kekkulissa oltiin,
lennettiin vain sinne tänne, suuntavaisto petti,
pian yksi joukosta kiviseinään lensi.
Siihen päättyi tilhin retki, auttanut ei mikään.
Oisko tästä opetusta ihmisille meille
alkon tuotteet kohtuudella lääkkeenä ois ekstraa
jos ei vain sorruttaisi tilhin lailla ahneheksi
kupu täyteen aina

Sirkka Huurreoksa


Mitä tuokaan tuleva  

Takana eletty elämä  
koettuna monet vaiheet,
nyt on aikaa ajatella
muistella menneitäkin
seurata maailman menoa
ajan kanssa aprikoida.

Mitä tuokaan tuleva
vuodet vinhaan vierähtävi
vanhuus tulee jokaiselle
vaikka kuinka estelisi. 
Hyvä on silti kokea
tääkin vanhuus vaiheinensa.

Itse purren ohjailemme
suunnan oman ottamamme
vaan Luojapa perän pitäjä
käänteleepi kulkuamme
emmehän aina tajua
mikä meille on parasta.

ohjailemme omin avuin
kuulematta kysymättä
mikä on tarkoitus elämän.
Väännämme ihan väkisin
suuntaan omaan ottamaamme.

Sirkka Huurreoksa   


Kolme enkeliä  

Tässä kolme enkeliä
laulaa sulosäveliä
joilla he tahtovat toivottaa
hyvää tahtoa, rauhaa, rakkautta
sekä sydämen viisautta
niin että ystäviä voisimme olla
asiat ratkaista sovinnolla
ja elämässä enemmän iloa onnea ois
viha ja pelko väistyisi pois
lapsetkin iloiten laulaa vois

Leena Rouvinen   


Talven katedraali  

Koivujen huurteiset oksat
holveina kaartuu yli hohtavien hankien
Lumiset kuuset seisovat hiljaa
kuin patsaat pyhimysten ja enkelten
kaiken yllä kuin kupolina kaareutuva taivas sininen
ja puiden lomasta freskona avautuu maisema talvinen
se on talven katedraali
Luoja itse sen rakensi
ihmisille iloksi, lapsille lahjaksi
luomakuntansa parhaaksi,
levon ja rauhan tilaksi

Leena Rouvinen  


Jääpuikko  

Jääpuikko kristallinkirkas
alas katselet korkeuksistas,
mikä mahtaakaan olla virkas,
kun ylpeilet loistossas.

Annas olla kun aurinko ehtii
käsin lämpimin koskettamaan,
jäinen sydämes kyynelehtii
maahan tipahdat sulamaan.

Se ylpeä jääpuikkorukka
niin korkealta putoaa,
vaan nöyrä matala kukka
paikallensa vain uinahtaa.

Helmi Latva   


Luonto vaihtaa väriänsä  

Itki hanki murheissansa
valui kyneleet noroina,
kun puhtoinen pukunsa,
vaattehensa valkeainen
muuttui mustan kirjavaksi,
talven tahrain peittämäksi.
Kevättuuli kuiskaeli,
itke vain ihana talvi,
anna kyynelten lorua,
purosina pulputella
viedä tahrat mennessänsä
maatumahan mullan alle.
Sellainen on luonnon laki.

Hanki meni menojansa,
aurinkoisen aika koitti,
antoi vaattehen vihreän,
kukkasilla koristellun.
Kesän lämpö, talven viima,
vuodenaikain vaihtelussa.
Niin myös ihmisen elossa.
Ilon aika, itkun aika.

Helmi Latva 

   

 

21.1.2015

vaihdoimme uuden vuoden alun kuulumisia ja muistelimme menneitä. Yritimme katsoa vuoden 2012 runopiiristä tehtyä DVDtä mutta se ei toiminut kuin vähän alusta :( salaisuudeksi on jäänyt loppuosa kaikilta...

Kuuntelimme Carita Mattilan laulamana ensin Schubertia ja Brahmsia, sitten Sibeliusta ja jaoimme tunnelmia joita musiikki herätti. Tehtävänä kirjoittaa teksti niiden innoittamana.
 Teimme synonyymiharjoituksia. Uskomatonta miten monta sanaa voikaan löytyä yhtä sanaa tarkoittamaan.
Esim: kävellä- sanan erilaisia synonyymeja ja siihen rinnastettavia sanoja: kulkea, juosta, askeltaa, edetä, käydä, astella, tepastella, taapertaa, tallustaa, tepsutella, tipsuttaa, laahustaa, kiiruhtaa, hiipiä, lyllertää, koheltaa, kiiruhtaa, kulkea apostolinkyydillä jne.


YHTEISRUNO jota jokainen alkaa muokata omanlaisekseen.

Talvi

Pakkanen paukkuu nurkissa
timantit hangilla kiimmeltää
Kuuraisia puita ulkona nään
ne kutsuvat minua hiihtämään
sukset vain suihkivat
latu taakse jää
Maisemat uudet aukeaa
ja kohta on kevät sää





Luettuja runoja syksyn varrelta:

Lakastuvat lehdet

Tuuli puissa havisee
lehdet maahan varisee
syksyillat pimenee
valon tarve enenee
Syysillalla kynttilät palaa
ympärilleen valoa valaa
metsä kutsuu vaeltamaan
marjastamaan, sienestämään
Talven varoiksi keräämään
syksyinen metsä houkuttaa
antimillaan meitä koukuttaa
ja kutsuu meitä vaeltamaan
nauttimaan syksyn väreistä
ruskan loistosta, pihlajanmarjoista.
Mukava muistaa talvella
syksyn runsautta todella
kun viima nurkissa vinkuu
kesää ja syksyä mieli hinkuu.
Kaikki tulee aikanaan
on hyvä kun on mitä odottaa

Kerttu Ronkainen


Orava ja kissa

Orava se oksallansa
hyppii ihan lystikseen
eipä paljon jalka paina
tutkimaan jo ruokapaikan
tuulispäänä ennättää
lintulaudan parhaat palat
pähkinät ja leivänmurut
pikku masuun häviää

Viuhahtaa vain pörröhäntä
puusta puuhun hypähtää.
Kissamirri viekas katti
katseleepi harmissaan
taituruutta kurren pienen
kun ei pääse kilpasille
voimiansa koittamaan

Kurre nauraa makeasti
eipä riitä kissan taidot
puusta puuhun hypähtää
Häpeissänsä kisumiiri
rapun syrjään piiloutuu
eihän tuota kukaan kestä
miettii kissa mielessään

Sirkka Huurreoksa


Odotusten nurja puoli

Odotettu kesän lämpö
mitä toitkaan tullessasi
Aurinko on polttava
väsyttää ja hiostaa,
paukamille puree paarmat,
itikan pistot kutiavat,
elämä on tukalaa.
Viileämpää tulla saisi
sehän eloa helpottaisi.

Tulihan se toivottu.
Syksy saapui sateineen,
pohjoisine tuulineen,
räntä ruutuun räiskytti,
ruohon, kukat jäädytti.
Kylmä luita kolottaa,
lihaksia jomottaa,
märkää on ja pimeää,
elämä on ikävää.
Kumpa tämä loppuisi,
kunnon talvi saapuisi.

Talvi tuli tapoineen,
pakkasine purkuineen,
lunta tulla tupruttaa,
kinoksia kohottaa,
varpaitakin paleltaa,
jäätyy aivan nenänpää.
Voi, voi, tätä elämää!
Kumpa kevät koittaisi,
lämmin aika voittaisi.

Helmi Latva



Kaunis keiju ja tumma perhonen

Kerran kesällä kaunis keiju kohtasi tumman perhosen
yhdessä he tanssivat yöt, leikkivät päivät
kaikki huolet heiltä mielestä jäivät.
Liplatti laineet, kukki maa,
elämä oli ihanaa!

kesä kului ja syksy saapui
maille rynni haamut hallan,
pimeän peikot otti vallan,
siihen loppui tanssin kauniin keijukaisen,
siihen päättyi lento tumman perhosen.
Yhden kesän se tarina kesti vain
ja päättyi aamuna syyskesän sunnuntain

Leena Rouvinen

19.11.

ohjaavina aiheina olivat joulurunot sekä nämä taulut

Luovat Siskot yhteisteos: viesti mereltä, 2011-14, sekatekniikka

Ilona Suojama, väriharjoitelma


Rannalla
Aurinko porottaa lämpimästä,
tuuli laineita keinuttaa,
rannan hiekka varpaita kutittaa.

Kalakin on kesäpäivästä innoissaan,
vesi oikein pärskähtää,
kun se pyrstöä heilauttaa-

Näin internetin ja sähköpostin aikoina
on ihanaa saada terveiset ihan etanapostilla.
Sydäntäoikein lämmittää
kun rakkaan ystävän terveiset minulle ennättää.
Sähköposti on tietysti nopea,
mutta kyllä etanapostissa
on sentään oma tunnelma

-Jaana Pakarinen-


Modernia taidetta

Moderni taide ei niinkään minua miellytää,
olen enemmän esittävän taiteen ystävä.
Kun tauluun paremmin keskityn,
voin nähdä värien iloisen leikin.
Taulu hyvin elämää kuvaa,
on välillä synkkää
ja toisinaan taas riemua kirjavaa.
Tuulessa pyörivät hyrrät kuvassa nään,
nei veivät aatokset lapsuuteen mennessään.

-Jaana Pakarinen-



Viesti mereltä

Elämän laineilla
 aallot kantaa
rannat täyttää rojuilla
meren aarteita antaa.

Mikä on roska,
mikä lie aarre?
Piirtääkö vesirajaa
puun kaunis kaarre?

Kuun kajossa
valot ja varjot
kuin tanssisi keijut,
seireenit ja peikot.

Voit tanssiin yhtyä
riemuita hetken,
ilonpitoon ryhtyä
tehdä seikkailuretken.
Silloin kaikki aarteelta näyttää,
kun hetket kauniit rakkaudella täyttää .


-Ilona Suojama-


Värit

Kun sinisen sävyissä kuohuu kosket,
punainen värjää melojan posket.
Ylle kaartuu vihreänä lehväskatto,
alla pinnan ruskeana kaislamatto.

Keltaiset, oranssit kukat rannan,
kauneudellaan itseäni hoitaa annan.
Kun kultainen valo veden pinnalla välkkyy
ja sateenkaari kaartuva taivaanrannalla näkyy,
silloin luonnon värit lumoavat,
meille voimaa antaa
Ihmeet Luojan tenhoavat
kun sydän auki on keskellä rintaa.

-Ilona Suojama-



Rauhaa

Hiljaa lumipeitteen alla lepää metsät, pellot
jossain kaukana soivat kirkonkellot
ne soivat aina yhtä ihanaa
Joulun sanomaa
että taistot kerran taukoais
sovinto vihdoin sijan sais
kaikkialla kellot sois
kaikilla kansoilla rauha ois

-Leena Rouvinen-


Oi kuusipuu

Päivä jo iltahan kallistuu
hämärtyy metsä luminen
Joen törmällä kuusipuu
nuori ja tuuheaoksainen
piristyy ankeista aatoksistaan
jouluna meitäkin tarvitaan
kohtapa tullaan kirvein ja kelkoin
minua tupaan noutamaan

Seison ylväänä nurkassa
lapset koruin kaunistavat
tähtönen ylinnä latvassa
hopealangat oksilla
kynttilät kirkkaina tuikkimassa
kultaiset pallot roikkumassa
lahjapaketit kuusen alla
lapsoset tervehtii laulamalla
"Oi, kuusipuu, oi, kuusipuu"
Kuusikin aivan riemastuu
kun saa ihmisten ilona olla
parhaalla paikalla permannolla

Nämähän ovat haaveita vainen
kova totuus on toisenlainen
Saapuu aikanaan jouluaatto
ei tullut poika, ei taatto
eikä kirvestä kelkkaa näy
vaikka päivä jo iltahan käy
Kuusi on suruissaan allapäin
vaikka on joulu, yksin jäin
Pilven raosta kurskistaa kuu
valoa metsään heijastuu
kuusen ylle se säteitä heittää
valjulla valolla murheista peittää
kuuluu tervehdys ylhäältä
"Hyvää Joulua, kuusipuu"

Hyvää joulua taivaalla kuu
siellähän mulla on ystävä


-Helmi Latva-



Joulun kellot

Kellot kaikaa, joulun kellot
Jeesus-lapsen syntymää
Rientää silloin vanhat, nuoret
Joulun sanaa kuulemaan

Joulun Herra sydämiimme
asumaa jo tulla suo
Rakkauden, veljeyden
hyvä tahto meihin luo.

Lailla liekin kynttilän
valos anna meitä johtaa
nähdä puute lähimmäisen
mikä pientä, suurta kohtaa
käsikädes yhtykäämme
kiitosvirttä veisaamaan
syntynyt on seimehen
Vapahtaja maailman

-Sirkka Huurreoksa- 


Joulun aika

Joulun aika lähestyy
lahjat konttiin kääritään
eihän tarvis olla suurta
merkitys on ihan muuta
lahja sydämestä hyvästä
saajalle se paras on

Tuiki tähti, joulun tähti
johda meitä eksyneitä
luokse seimen lapsosen
rauhaa sekä rakkautta
kaipaa koko ihmiskunta

Jospa mekin lapsen lailla
käymme joulun viettohon
unohdamme turhan kiireen
muistamme vain tärkeimmän
syntynyt on seimehen
Vapahtaja maailman

-Sirkka Huurreoksa-



Pimeän keskellä

Joulu on pimeän keskellä tähti
ilon airuet silloin matkalle lähti
toivoa tuomaan ihmisten yöhön
huojennusta vaivaan ja työhön

Jouluna Betlehemiin käy tieni
on tallissa seimi ja lapsi pieni
pyhät vanhemmat, enkelit ylistämässä
ja tietäjät, paimenet ihmeissänsä

Väriloistossa vilkkuu katujen valot
on kynttilöin valaistu pihat ja talot
kodeissa tuoksuu kinkut ja pullat
lapsoset oottaa, sais pukki jo tulla

Ihmisten mielikin lämpöinen hellä
läheiset, oudotkin sydämellä
se lämpö jos ainiaan vallita voisi
maailmammekin parempi oisi

-Helmi Latva-


Lumihiutaleet

Lumihiutaleet valkeat leijuu
ne kieppuvat, kisailevat
yläilmojen karkeloihin
pilvet lapsensa kutsuvat.
On aika vaippansa heittää
yli synkän ankean maan
ja kivet pellot peittää
maa verhota valkeaan.
Lumihahtuvain puhtoinen parvi
alas hiljalleen laskeutuu
ja jälkeen syksyn harmaan
luonto valoon pukeutuu.
Ja autiot kukat ja pensaat
kuin itkevät orpouttaan.
Lumikeijut lempeät saapuu
niitä uneen tuudittamaan.
Ne laskevat pehmoisen peiton
kuin äiti lapsilleen.
Maa uinuu roudan alla
kunnes aurinko herättelee.

-Helmi Latva-


Pukki poroineen

Poron kello kilkkaa
tontut rekeen vilkkaan
matka eessä pitkä on
lasten mieli malttamaton
eikö pukin rekeä jo näy
päivä kun jo hämärtäy.
Ettei pukki eksyi vain
eihän - poron kello kilkattaa,
Pukki tervetulleeks toivotaan.
Lahjasäkit avataan
pukilla on hyvä lukutaito
tuli lahjat mitä kirjeeseen mä laitoin.
Äiti, isäkin sai lahjat oat
kylpytakit vallan somat.
Pukille hyvät joulut toivotaan,
naapurissa monta lasta odottaa.
Joulu, vuoden paras aika
tulee ensi vuonna samaan aikaan

-Kerttu Ronkainen-

Kynttilän valo

Kynttilän pehmeä valo
syksyillalla tuikkii, lepattaa
valoa hämärään antaa.
Hämärät illat muistuttaa
kuinka lyhyt on kesän aika
kuin perhon lento se ohi on.
Kesää seuraa kaunis ruska
Saa korjata satoa
mitä keväällä kylvänyt on,
kaikkea hyvää
mitä Luojamme kasvattanut on,
sen kiitollisna vastaan otamme
ja ilolla kaikesta nautie.
Talvimyrskyn pauhatessa
muistamme lämmintä kesää

-Kerttu Ronkainen-

20.10.

Sää oli todella kurja mutta mieli valoisa kaikilla paikalle päässeillä.
Katselimme paria taulua, josta kirjoitimme runot. Niitä työstämme seuraavaan kertaan.
Tällä kertaa ohjaavina teemoina olivat syyspäivän tasaus, YK:n päivä ja "Aleksis Kiven hengessä".



Syksy soi

 Syksy soi tuimassa tuulessa
ja viluisen viiman vinkunassa
Syksy soi sateen ropinassa
ja värikkäiden lehtien kahinassa
ja kurkiauran huutelussa.
Se soi jäisen riitteen ritinässä
ja lätäköiden lätinässä
Syksy soi sadonkorjuulle
ja alkutahteja kaikelle uudelle
se soi jäähyväisiä menneelle suvelle
ja tervehdystä talvelle tulevalle

-Leena Rouvinen-



Aleksis Kiveä muistellessa

Kauan on nukkunut nurmen alla
sanantaitaja, laulujen laatija.
Lyhyt oli elämä vaeltajalla,
vaan henki elää yhäti vielä.
Seitsemää velljestä kirjojen sivuilla,
Nummisuutarit teatterin lavoilla.
Synkkä on ollut elämän tie,
Taitajan taival ei ruusuinen lie.
Vaan runoissa viestii elämän kauneus,
ihanuus luonnon, äidin rakkaus
ja ylistys oman synnyinmaamme.
Arpa langennut Suomelle on
omistaa taitaja unohtumaton.
Henkesi elää, Aleksis Kivi
muistoissa Suomen kansan.

-Helmi Latva-


Luonnon kiertokulku

Sumu järven ylle laskeutuu,
ikävissään huokaa rannan puu,
viherjäinen koivu kellastuu,
kukka nuokkuu, lepoon valmistuu.

Muuttolintuin parvi liitelee,
lämpimämpiin maihin kiitelee.
Lyhyt kesä on ja kauneus sen,
vaihtuessa vuodenaikojen.

Vaan ikuinen ei ole syksykään,
kunhan päästään yli talven sään,
aurinko taas antaa säteitään,
maahan routaiseen luo lämpöään.

-Helmi Latva-


Syksy

Siinä se seisoo pellon mustalla kynnöksellä,
takkutukka, hartiat kyyryssä
vettä tippuvin silmin.
Joskus se riehaantuu, viuhtoo ja raivoaa,
puhaltelee puut paljaiksi,
järven laineet vaahtopäiksi.
Eikä se periksi anna
ennen kuin on saanut
kesän kukkeuden tuhotuksi.
Vasta lempeät lumihiutaleet
rauhoittavat sen pitkään lepoon.

-Helmi Latva-


Lapsi ja enkeli

Maailman teitä kulkiessaan
minnekkä lapsi joutuisikaan
jos ei vierellä kulkisi
turvana taivaan enkeli.

Enkelin siipien suojassa
lepo on lapsella rauhaisa,
uneksii hän kauniista maasta
missä ei murhe mieltä raasta.

Enkeleitä on paljon siellä
kevyt on kulkea taivaan tiellä
on vain iloa, kauneutta 
hyvyyttä ja rakkautta.

Jos jokaisena päivänään
sais enkeli kulkea vierellään,
uni se todeksi muuttua voisi,
parhaimman osan hän valinnut oisi.

-Helmi Latva-


Syysmietteitä

Hiljaa, aivan huomaamatta, ajanratas pyörii
Taakse jäivät kesäpäivät, syksy hiljaa hiipii.
Kaihosana tuulen laulu ilmassa jo kiirii.
Illan varjon tummetessa yöhyt levon antaa,
unenmaille huolta vailla uuteen aamuun kantaa.
Elää saimme kauniin kesän, siitä kiitoksemme.
Jospa vielä ihmiskunnan, rauhantahto voittais,
sovunkättä kansat löisi, sodat kaikki kaikkoaisi,
silloin koko maailmalle ilon aika koittais.
Ajanratas pyörii vaan, ei se kerro tulevaa.

-Sirkka Huurreoksa-

Syys!

Lyhenee jo päivän valo
taakse jäävät kesän ilot.
Soittaa syksy säveleitä
kaihoisasti kanneltaan.
Lintuparvet taivahalle
kokoontuvat lähtemään
kaukomaille lämpimään.
Kevät uuden toivon tuopi
myöskin linnut kaukomailta.
Vuodenajat vaihteluineen
sisällön tuo elämään.
Vaikka täällä lunta jäätä
ei se meitä pakoon häädä.
Onnekkaita olla saamme
Suomi kun on kotimaamme

-Sirkka Huurreoksa-

Syksy

Sade ruutuun lyö, on syksyn yö,
 yön varjot tummina kohtaat.
Ikävän tuntu, kuin harmaa huntu
kujilla kulkee, syliinsä sulkee.
Yön valvotut tunnit mieliä painaa, on elämä lainaa.
Sarastus aamun toivoa antain,
kirkkautta kohti mi taivaalta hohti.
Pois hämärän häivä, on uusi päivä
yön pimeät hetket, pois mielestä jäävät.

-Sirkka Huurreoksa-


Syksy saapuu

Minne kadonnut on kesän valo
marraskuu vain vettä vihmoo
ja päivät, harmaat, synkät, ilottomat.
Vaan kun pakkasherra ilmestyy
luo valon paiviin ja maahan ensilumen.
Pakkasilloin tähdet tuikkii taivahalla
ja kuutamolla kuiskii rakastuneet lemmenvalojaan.
Maailma on taas puhtaan valkoinen,
marraskuu on joulun aatokuu
ja ajatukset jouluun siivittää.
Saisi ihmiskunta rauhaa rakentaa
ja seimenlapsen sydämeensä omistaa.

-Kerttu Ronkainen-

Syysmietteitä

Koivu kysyy kaveriltaan
onko nyt jo syksy?
Aurinko niin lämpimästi
kylkeeni kun paistaa,
täytyykö tää viherpuku
keltaiseksi vaihtaa,
tuuli senkin repii päältäin,
jään alastomaksi aivan.
Koivu kuusta kateellisna
katsoo tummin katsein,
hällä vihree verkapuku
yllänsä on aina.
Kuusi katsoo kaihoten
taas tuo koivu asun vaihtaa,
vihreästä keltaiseen
ja taasen siitä valkoiseen
ihan juhlapukuun.
Ihaillaan vain toisiamme
ilman kademieltä,
ja ystävyyden kukkien
annamme loistaa aina.

-Kerttu Ronkainen-



Kansa taisteli

Rajoilla rintamalla taistelivat sotilaat,
vilussa, nälässä väsyneinä,
kuolema silmäinsä edessä.
Mutta he kestivät,
kun maan vapaus sitä vaati.
Lotat, urheat tyttäret
auttoivat ilmavalvonnassa,
muonittivat, hoitivat haavottuneita,
valmistelivat kuolevat veljensä
viimeiselle matkalle.
Kotirintaman naiset
tekivät omat, miesten työt.
Piti jaksaa lasten tulevaisuuden tähden,
ja isänmaan.
Vanhukset, sairaat,
kun eivät muuta jaksaneet,
rukoilivat, huusivat Herran puoleen,
omaistensa, kotiensa,
uskonsa ja maansa puolesta.
Ja ne perheen pienimmät
kirjoittivat tikkukirjaimin,
piirsivät kortin ja lähettivät
sinne jonnekin,
että isille tulisi hyvä mieli.

-Helmi Latva-

SYYSKUU

17.9. kokoonnuimme jutustelemaan, kirjoittamaan ja nauramaan. Yhteisrunoja kirjoiteltiin myös, niistä helmenä Oodi Joensuulle.

 Ohjaavina aiheina olivat syksyn sato, marjat, syyskuu.


Syksyisiä tunnelmia

Syksy on saapunut,
koulut alkaa,
oppimaan mennään
juoksujalkaa.
Yksin ei olla koulutiellä,
kavereita on paljon siellä.
Jos vaikka lenkkeilyn ystävä lienet,
metsässä oottaa marjat ja sienet.
Hauska on kävellä ahon laitaa,
raikkaassa ilmassa polkua kaitaa.
Sitten kun saapuu sateet ja tuulet,
ikkunat itkee
myrskyn mylvivän kuulet.
Laitapa silloin valkeaa takkaan,
pimeitä iltoja suremasta lakkaa.
Kirja myös olkoon seuranasi
paras ystävä iltaa viettäissäsi.

-Helmi Latva-


Yksinäisen ystävät

Kaupungilla kepsutellaan
käsikynkkää kassin kanssa
kotiin päin nyt tallustellaan .
Tyhjyys siellä vastassa.
Ensimmäisnä oven ripa
kumartaa ja kättä antaa,
luuloteltu portsari
naulakolle takin kantaa,
"käypä pöytään matkalainen"
aave korvaan kuiskuttaa,
kahvikupin virkistävän
olematon ojentaa.
Iltaisin kun väsyttää
saa itsensä viereen köllähtää.
Sängyn laita suojana,
tyyny turvan tuojana.
Mikäs tässä elellessä
kun ystäviä paljon on,
haavekuvat kaverina,
oisko olo onneton.

-Helmi Latva-


Syystuuli

Syksyn tuuli kerää voimiaan
että kunnon myrskyn aikaan saa
ryskyen ja rynnien
se päästää voimat valloilleen.
Järvenselkä vaahtopäinä velloo
myrsky raivoisana
rantaan tyrskii
Kuka tässä häviölle jää,
ihminen vai luonnon voimat.
Ihminen on luonnon voiman eessä
pieni ja avuton.
Aikansa on myrsky riehunut
suurin voima riehuessa hävinnyt,
tyyni rauha kotirantaan laskeutuu
ilta-aurinnko vain peilaa
tyyntä vden pintaa

-Kerttu Ronkainen-


Hiirien juhla

Hiiret ne viettävät syksyllä juhlaa
katettu pöytä herkkuja notkuu.
Eines on taattu talven yli
reikä on kaivettu viljalaariin
monia herkkuja kannettu talteen.
Touhua riittänyt pitkin kesää
perhe on kasvanut puolet lisää
pienille neulottu villaiset nutut. 
Koti on lämmin sillan alla
oveen on laitettu varmuuslukko.
Kissaa ei päästetä sehän on vissi.
Rattoisa tunnelma tuvassa jatkuu
pikkuiset piirissä häärii ja pyörii
onnesta emolla kyynel jo vierii.

-Sirkka Huurreoksa-



YHTEISRUNO:

Rauha

Rauhaa ainakin jos ei rakkautta
ja rakkaudella edistetään rauhaa
Tunnetta suurta ja kaipausta
näinä aikoina tarvitaan

OODI JOENSUULLE

Virran varrella kaupunki soma
meidän kaikkien ikioma
en tiedä paikkaa parempaa,
Olinpa kantajoensuulainen
tai muualta muuttanut,
junan tuomana tänne kotiutunut.
 Paljon on kaupunki kasvanut
ihmisiä joen varteen muuttanut.
Tämä on kaunis kaupunki
täällä on hyvä elää.
Pielinen virtaa
ja siltoja monta
 uutta ja vanhaa
kaupunkia kaunistaa.
karjalainen iloinen porina
kuuluu kaikkialta
torilta ja siltojen alta.


-yhteisruno-